|
1900 Itävaltalainen Ludvig Hatscheck patentoi kehittämänsä asbestipitoisten kuitusementtilevyjen Hatscheck-valmistusmenetelmän. Uudella menetelmällä valmistettujen tuotteiden mekaaninen lujuus, korroosionkestävyys ja palamattomuus ovat ylivoimaisia verrattuna kaikkiin muihin tunnettuihin tuotteisiin. Tuote saa nimekseen Eterniitin, joka juontuu latinankielessä ikuisuutta tarkoittavasta Aeterritas-sanasta.
1905–1907 Hatscheck-valmistusmenetelmää käyttäviä tehtaita perustetaan Ranskaan, Unkariin, Sveitsiin, Belgiaan ja Yhdysvaltoihin.
1918 Asbestin louhinta alkaa Suomessa Paakkilassa.
1922 Suomen Mineraalin tehdastoiminta alkaa Helsingin Hietaniemessä vuokratiloissa. Tehdas keskittyy eristysmassojen valmistamiseen ja tekee ensimmäisiä koeajoja eterniittilevyille eli asbestipitoisille katto- ja seinälevyille.
1930 Suomen Mineraalin oma tehdas valmistuu ja tuotanto muuttaa Helsingin Tapanilaan. Tehdas valmistaa sileitä seinä- ja kattolevyjä sekä asbestipahvia ja eristysmassaa lämpöeristeeksi. Myyntivalttina ovat asbestipitoisten levyjen erikoisominaisuudet: palonturvallisuus ja pitkäikäisyys.
1936 Aaltolevyn valmistus Tapanilan tehtaalla alkaa. Tuotantoa laajennetaan ja henkilöstöä kasvatetaan. 1950-luvun puoliväliin mennessä Suomen Mineraali kasvaa 650 työntekijän yritykseksi.
1955 Lohjan kunta tarjoaa Suomen Mineraalille 15 hehtaarin tonttia vuokralle Tapanilan tehtaan pieneksi jääneiden tuotantotilojen avuksi. Suomen Mineraalin johtokunta tekee 9. joulukuuta päätöksen toisen tehtaan perustamisesta Lohjan Muijalaan.
1956 Mineraalirakentaja-lehti lanseerataan tulevan tehtaan tuotannon markkinoimiseksi. Markkinoita luodaan myös keväällä 1959 järjestetyllä omakotitalojen tyyppikilpailun avulla. Arkkitehdit ovat uusista Mineriitti-levyistä innoissaan, ja kaikkiaan 163 kilpailuehdotusta jätetään.
1959 Tuotanto käynnistetään virallisesti 12. tammikuuta Arkkitehtitoimisto Kurt Simbergin suunnittelemassa tehdasrakennuksessa Muijalassa. Rakennuksen julkisivussa on Suomen Mineraalin omia aallotettuja ja sileitä kuitusementtilevyjä. Modernin tehdassuunnittelun ajatusten mukaisesti tuotanto sijoitetaan yhteen tasoon. Koneiden toimittaja on sveitsiläinen Maschinenfabrik Th. Bell & Cien, tarkan vertailun perusteella.
1959 Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö ostaa ”mineriittitehtaat” Suomen Mineraalilta 29. marraskuuta.
1959–1961 Muijalan tehdasta laajennetaan tuotannon kasvaessa uudella konelinjalla, ruokalalla, raaka-aine- ja tuotevarastoilla, konttorilla sekä värjäyskoneella, joka mahdollistaa omakotitalovalmistajille suunnattujen pienten seinälaattojen valmistuksen.
1966 Luja-levyn tavaramerkki rekisteröidään 5. joulukuuta. Nimi viittaa levyn lujuuteen mutta myös tehtaan sijainnin kaksikieliseen nimipariin Lojo – Lohja. Muijalaan valmistuu kolmas, edellisten tavoin Sveitsistä tilattu konelinja.
1969 Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö – Pargas Kalkbergs Aktiebolag muuttaa 22. elokuuta nimensä lyhyempään muotoon Paraisten Kalkki Oy – Pargas Kalk Ab.
1970 ”Alatehdas” valmistuu helmikuussa. Myöhemmin siihen sijoitetaan silikaattivärjäämö ja kattotiilitehdas. Maaliskuussa valmistuu uusi konttori ja laboratorio.
1975 Paraisten Kalkki Oy ottaa markkinointitunnukseksi nimen Partek. Se lyhennettiin sanoista Paraisten tekniikka – Pargas teknologi. Nimi Partek rekisteröidään virallisesti 1.1.1979.
1976 Vartti-levyjen suosio 1970-luvulla yllättää kaikki. Levyjä myydään enemmän kuin niitä saadaan valmistettua. Muijalan tehtaan konelinjoja uudistetaan kysynnän tyydyttämiseksi.
1979 Muijalan tehtaalla otetaan ensimmäisinä maailmassa käyttöön uusi tuotannon mullistava, perälaatikkoon perustuva Flow-On-valmistusmenetelmä vanhan Hatschek-menetelmän tilalle. Tuotantomenetelmä oli aikaisemmin ollut käytössä lähinnä paperiteollisuudessa. Uusi Flow-On-teknologia mahdollistaa entistä nopeamman reagoinnin asiakkaan tarpeisiin lyhentäen vaihtoaikoja ja lisäten joustavuutta. Flow-On-menetelmän koneet hankitaan jälleen tutulta toimittajalta Belliltä Sveitsistä. Samalla asbestin käyttö sileissä levyissä lopetetaan, ja tilalle otetaan ympäristöystävällinen sellukuitu.
1988 Asbestin käytöstä luovutaan myös aaltolevyissä, eikä sitä käytetä enää yhdenkään tuotteen valmistuksessa. Tapanilan tehtaan tuotanto lopetetaan ja Muijalan ”alatehtaassa” toiminnan aloittaa tiilitehdas.
1992 Tanskalainen Dansk Eternit Holding A/S ostaa Muijalan ”mineriittitehtaan” Partekilta. Yhtiön nimeksi tulee Oy Minerit Ab.
1995 Tehtaalla valmiiksi vedeneristetty Kaakeliluja-märkätilalevy lanseerataan. Levyllä ennakoidaan Ympäristöministeriön rakennusmääräysten tiukentumista rakenteiden kosteussuojauksessa (1.1.1999 SRMK C2).
2000 Oy Minerit Ab:n tuotanto siirtyy suljetun vesipiirin käyttöön. Flow-On-valmistusteknologian käyttö mahdollistaa tuotannon prosessivesien puhdistuksen ja uudelleenkäytön.
2003 Uusina julkisivutuotteina lanseerataan läpivärjätyt Pastel Luja -julkisivulevyt. Levyissä väripigmentti sekoitetaan suoraan sementtimassaan. Tuloksena ovat viimeistellyt levyt, joita ei tarvitse huoltaa.
2004 Uusi tuulensuojalevytuote lanseerataan nimellä Tuulensuojaluja. Vuonna 2005 tuulensuojalevylle rekisteröidään kansainvälisesti nimi Minerit Windstopper.
2005 Kolmatta konelinjaa varten investoidaan uusi prässi.
2007 Kolmas tuotantolinja valmistuu, jonka myötä tuotantokapasiteetti nousee noin 55 000 tonniin.
2008 Oy Minerit Ab:n nimi muuttuu Cembrit Oy:ksi samalla kun Dansk Eternit Holding A/S muuttuu Cembrit Holding A/S:ksi.
2009 Cembrit Oy avaa oman pinnoitustehtaan Lohjalle ja aloittaa UrbanNature julkisivulevyjen myynnin.
|
Historia
